Toeni wrote:


Sivarista seuraava. ;)

Tikku wrote:

Voisin vaikka veikata ettei kukaan ole.

Armeija tekee pojasta miehen - vai tekeekö?

Itse vietin rattoisan inttiaikani Omiisin tavoin Parolassa 2003, täydet 362 vuorokautta. Rautaisen kokemukseni avulla voinkin antaa tuleville mosille miehisen kiirastulen alla neuvontynkiä ja mielipiteitä:

Älä turhaan lähde Prikaatia kohti nyrpein naamoin, saatat hyvinkin nauttia palveluksesta. Toki sinua alusta asti sorretaan, alistetaan ja simputetaan, mutta mitä ei mies tekisi isänmaan puolesta? Sanotaan, että armeijasta kukaan ei kotiudu reserviin muuttumattomana. Ja hyvinkin voin tuon väitteen varmentaa tässä ja nyt. Siinä vaiheessa, kun on polkenut 80 kilometriä loivaa vastamäkeä armeijan munamankelilla - esterin oikuista johtuen alusvaatteita myöten märkänä, hartiat rynkyn ja tetsarin painosta iloisiksi kouruiksi muovaantuneina ja mahan happoentsyymien käydessä henkäyksenkeveiden seinämien kimppuun muun polttoaineen puutteessa - löytää helposti itsensä pohtimassa perimmäisiä kysymyksiä elämästä, maailmankaikkeudesta ja kaikesta. Siinä oppii arvostamaan arjen pieniä iloja, kuten vaikkapa päiväunia tai äidin valmistamia lihapullia.

Seuraavassa pientä listaa asioista joita sinun tulee odottaa/varoa tulevan 6/9/12 kuukauden aikana:

Kassulla

Suurimman osan ajastasi tulet viettämään kasarmin piikkiaitojen turvallisessa suojassa. Tässä hieman neuvoja ikävien ja todella ikävien tilanteiden välttämiseen:

-Älä näytä turhautumistasi. Varsinkin alkuaikoina sinulle tullaan opettamaan kaikki kädestä pitäen. Ensimmäisinä viikkoina alikessut ohjaavat ja opastavat teidät kaikkeen, esim. aamupesulle ja pinkantekoon. Saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta se on tarpeellista. Yksikköösi lähes varmasti tulee tapauksia, jotka eivät itse osaa solmia maihareitaan, napittaa puseroaan tai asettaa tyynyä tyynynliinaan.

-Älä hankkiudu silmätikuksi, ts. vanha ole huomaamaton - menetelmä. Tee hommasi sen verran huolella, ettei tule sanomista, mutta älä niin hyvin, että olisit AUK-listoilla kärkipäässä.

-Älä hankkiudu esimiesten/ryhmänjohtajien nakkikoneeksi. Kumulatiivinen edellisen neuvon kanssa. Mikäli jatkuvasti pelailet omaa lekkeripeliäsi tai muuten vaan et osaa, ja näin saatat ryhmäsi huonoon valoon, olet suuressa vaarassa joutua yleiseksi nakkikoneeksi. Tätä haluat välttää, ellei mielestäsi ole hauskaa siivota lounastauolla rj-tupaa ja leireillä pitää säännöllisesti kipinän lepakkovuoroa klo 0200-0400.

-Vemppaa. Tärkeätä vemppaamisessa on kunnon ajoitus. Nohevana alokkaana rastitat läpivientisuunnitelmasta 3-5 muutaman päivän jaksoa, jolloin et halua leikkiä sotaa. Valintavinkki: pitkät marssit, leirit ja TST-harjoitukset. Parhaiten tämä onnistuu, mikäli löydät itsestäsi jonkun vakiovaivan. Polvi reistaa, selkä juilii tai jotain muuta vastaavaa. Mikäli olet rastin lähestyessä hälyttävän terve, tee jotain sen eteen. Suutele kiihkeästi kuumepotilasta. Nuku yösi alasti tuvan lattialla avonaisen ikkunan alla - sinun täytyy olla aidosti kipeä, muuten piilee vaara leimautua asennevemppaajaksi, ja taas häämöttää nakkikoneen virka. Asennevemppaajaksi leimautuu myös, jos ramppaa veksissä liian tiuhaan - siksi suunnitelma.

Leirillä

Välillä kassulta siirrytään harjoittelemaan maastoon. Ja sepä vasta hauskaa onkin. Mikäli kesä on sopivan sateinen, tulet tottumaan aamunkosteassa rämeikössä ryömimiseen. Lisäksi vakiohjelmaan kuuluu hellelenkit suojeluvarustuksessa ja kirjaimellisesti käpy selän alla nukkuminen. Jos joku armeijassa pitää kutinsa, niin aikataulu. Harjoituspaikalle tuseerataan täyttä vauhtia vaikka kello näyttäisi mitä. Sitten odotellaan muodossa sen puoli tuntia, kun harjoituksen pitäjä saapuu paikalle. Odottelu on aina kivaa, satoi tai paistoi. Harjoitukset itsessään ovat parhaimmillaan typeriä. Tai kukapa keksisi parempaa tapaa viettää hellepäivää kuin oikean syöksymistekniikan harjoitteleminen tai oikeaoppisen poteron valmistaminen...

Yöt leirillä ovat usein unohtumattomia. Parolan sotilaana sain tottua kauttaaltaan heikkoihin varusteisiin; hyvällä säkällä viutilosta teltasta ei ollut kuin yksi kulma revennyt. Sain olla onnellinen jos löysin itseni vielä nukkumasta mahdollisimman kaukana tuosta tarpeettomasta takaovesta. Tuurin äidyttyä satumaiseksi telttaani ei oltu buukattu enempää kuin 20 taistelutoveria. Tällöin nukkuminen onnistui lomittain lusikka-asennossa paremmin kuin kätevästi. Jos vielä tämänkin jälkeen onnetar sylkäisi suuntaani, saatoin todeta ettei paikkani alta löytynyt suurempia kiviä, käpyjä tai juuria, ja muutkin maaston epäsäännöllisyydet olivat kohdallani minimissä. Pystyin jo pitämään itseäni lottovoittajana näiden sattumien jälkeen, mutta siltikin yöunet jäivät auttamatta vajaiksi. 4-6 tunnin nukkuma-ajasta joutui todennäköisesti pitämään vähintään puoli tuntia kipinää, ja muutoin heräsi vartin välein kamiinan kolinaan, kylmyyteen, kuumuuteen, hyttyseen, vierustoverin unissapuhumiseen tai johonkin muuhun pieneen haittatekijään. Kaiken kruunaa jossain vaiheessa tuleva hälytys, jonka aikana hukkaa silmälasinsa ja kaapin avaimensa - ei auta itkeä!

Esimiehet

Esimiehet ovat mukavan leppoisia - aina kun kaulassa on enemmän rautaa kuin kapteenilla. Käsittääkseni asia menee jotakuinkin niin, että majurin leppoisiin hommiin päästyään skapparin ei juuri tarvihe enää pokkuroida edes ylemmilleen, ja alemmilleen päteminenkin jää vähemmälle. Kessuista, vänskistä ja luteista sen sijaan tulet tapaamaan jos jonkinsorttista soturia. Osa skappareista on totisesti todellisia sotahulluja. Painavat harjoituksissa joukon kärjessä kiroillen ja sotahuutoja päästellen - siinä ei pienen alokkaan kannata jäädä jalkoihin. Toiset taas ovat työnsä kyllästämiä menetetystä tulevaisuudesta turhautuneita mukanakulkijoita, jotka ovat töissä enää vain rahan takia. Tästä joukosta saattaa löytyä joku järki-ihminenkin. Toisaalta tästä joukosta löytyy myös ne katkerimmat ja v*ttumaisimmat tapaukset.

Alijohtajat kuuluvat suurimmaksi osaksi samaan massaan kuin sinäkin. Syövät samaa puuroa ja juovat maitoa. Suurin osa on sinun kanssa samaa mieltä armeijassaolosta. Pari ekaa viikkoa saattavat alikessut vaikuttaa muukalaisilta, mutta kun se johtamisen uutuudenviehätys karisee ja päivärytmi löytyy, ovat hekin siellä vain suorittamassa velvollisuuttaan.

Taistelutoverit

Kyllähän armeijasta uusia kavereita saa - jos vain niitä haluaa. Jokainen yksikkö on noin sadan ihmisen otanta suomalaisesta miesnuorisosta. Joukkoon siis mahtuu kaikenkarvaista vipeltäjää. Varmasti tulet pelkäämään asetta alokas Senjasen kädessä, nauraamaan alokas Monteenmäen pyöräilytaidoille ja ärtymään alokas Omanimen tyhmille jutuille. Toisaalta nämä senjaset ja omatnimet jakavat yhden elämänsä suurimmista "seikkailuistaan" kanssasi, ja se jos mikä yhdistää. Ei mene montaakaan viikkoa kun tuvassa hiljaisuuden jälkeen ruoditaan jo mitä henkilökohtaisimpia asioita. Salaan eivät jää vaimokkeen mieltymykset eikä serkun kaiman herpes. Selviäminen armeijan tuulista ja tuiskusta, henkisistä ja fyysisistä vastoinkäymisistä ja muusta pikimustasta jöötistä mitä siellä tulet kokemaan olisikin lähes mahdotonta ilman näitä kohtalontovereita.

Tässä siis hieman ohjeistusta, jolla luulisi ainakin alkuun pääsevän.

Seppe wrote:

Minua se ainakin kiinnostaa ja odotan innolla.

Reynolds. wrote:

samap.. mutta on siihen vielä n. 7v aikaa (en jaksa laskee/ edes tiedä):D

Käynnyt en todellakaan vielä ole. Varmaan tylsää.

Seppe wrote:


Tuskin intistä kukaan kovin "innostunut" on, paitsi nämä ISÄM MAAN PULLOSTAJAT, eli kovin patrioottiset pilottitakkiamikset jotka ovat yleisiä tätä nykyä. Tekeekö armeija pojasta miehen, siihen en ota kantaa.

Samael wrote:

Tuo on turhaa yleistämistä. Ite kyllä menen sinne mielellään vaikka en ole ISÄM MAAN PULLOSTAJAT enkä oo valkonen leijona joka metsästää seeproja mäntymetässä. huaah noin 2½ vuoden päästä

E: enkä edes käytä pilottia, eikä mulla ole toyota/karjala/SAAB ON PARAS - lippistä päässä.

Siellä opi mitään muuta kuin lintsaamaan.

II/06 pitäs mennä suorittaan loput 140 aamua palveluksesta. Sodankylä tai Rovaniemi on kohde. Määräys on Sodikseen, mut pitäs hakee Roihin ku asunki kerta tääl.

Vajaat 12 kk Riihimäen sairaalassa ensiapupolikliniikan yleis-orjana takana päin. Käytännössä pirun yksinäistä aikaa kun lähdin sinne Jyväskylästä enkä oikein missään vaiheessa oppinut tuntemaan ketään, työ oli vähän niinkuin koko elämä.
Työmoraali tosin oli pari kertaa koetuksella mutta siinähän sitä oppii kun tekee vuoden paskahommia huonoa rahallista korvausta vastaan. Täytyy etsiä jotain muuta motivaatiota kuin tilipussi.

Hyviä asioita:
-Vaihtelevat työtehtävät
-Ilta- ja varsinkin yövuorot
-Ruoka

Huonoa:
-Vaihtelevat työtehtävät
-Aamuvuorojen hektisyys (varsinkin Maanantai ja Perjantai)
-Jotkut elämäänsä kyllästyneet hoitajat

Suosittelen Siviilipalvelusta vaihtoehtona sellaiselle jota ei haittaa 12-kuukautta pitkä palvelus ja jolla on halua saada työkokemusta oikeista työtehtävistä. Ja tietenkin niille jotka saivat kurikasvatuksen vanhemmiltaan ja saivat tarpeeksi metsässä juoksentelua ja leirielämää jo pentuna (tai muussa yhteydessä myöhemmin).

Juuu, meikäpoikakin Keuruulla palvelemassa ja TJ näyttää lukemaa 175 vielä. Kerkiee hajota kyllä kerran jos toisenkin...

OHI ON 270!


Hajotkaa aamuihin mortit!

EDIT;
    REPS, Siis itse kävin armeijan ni II/05 alokaskausi Upinniemessä ( täyttä tuskaa yäks. kiikala hyi )
    Josta sitten siirryinkin Playa del Pansioon jossa loppu palvelus meni laivastossa kynäilemässä. Se oli erittäin rentoa puuhaa viellä kun oli kokkina. Oikeen hupaisaa kaikki mahdolliset jutut sai Sluibattua, punkkaa en oikeastaan tehnyt kertaakaan. yö-vahdit katselin leffoja messissä. Mukavaa oli meriviikot oli kyllä raskaita. pahimmillaan 9h unta koko viikkona ei oikeen lämmittänyt sydäntä. Mutta suosittelen jokaiselle kuningaallista laivastoa. Siellä pystyy pitämään rängin korkealla.

II/97 LapITR (Rovaniemi), 240vrk

Tyhmä en ole, mutta tykkimieheksi komennettiin. Olihan se turha komennus.

edit

Minua pidettiin sulkeutuneisuuteni vuoksi lähinnä potentiaalisena massamurhaajana, mutta silti (tai ehkäpä juuri siitä syystä >:D) tuli vietettyä 6 kk I/00 Vekaranjärvellä jääkärinkoulutuksessa ja ihan hauskaahan tuo oli… ainakin jälkikäteen. Fyysiseen ja psyykkiseen rasitukseen sai tottua ja huumorintaju oli monesti kovasti koetuksella, mutta hyvinhän tuon jaksoi. Loppua kohden tosin rupesi motivaatio karisemaan aamujen myötä, ja viimeisenä kuukautena kassulla köllöttely ja jalkapallon EM-kisojen seuraaminen (sekä tietysti ne pakolliset nakit) kiinnostivat huomattavasti enemmän kuin loppusota. ;) Armeija oli joka tapauksessa kokemus jota en vaihtaisi pois ja vaikka paikoitellen kovasti väsytti ja vitutti, niin esim. pitkien ja raskaiden taisteluharjoitusten jälkeen fiilis oli palkitseva. Joka tapauksessa mukavaahan vaan oli tehdä vaihtelun vuoksi jotain ”normaalista poikkeavaa”: hiihtää, juosta tai ryömiä taisteluvarustuksessa Suomen kauniissa luonnossa, ammuskella maalitauluja nurin, lusikoida hernekeittoa pakista puun juurella, kuunnella taistelutovereiden kuorsausta teltassa ja jököttää yöllä yksinään poterossa vartiossa ajatusten harhaillessa ties missä. Armeija on yleensä ihan positiivinen kokemus, kunhan lähtee sinne avoimella seikkailumielellä ja oppii siinä sivussa jotain hyödyllistäkin.

I/01 Heikkilän lepokoti...terkkuja tutuille

Intistä ei hirveämmin ole mtn hyvää sanottavaa.. :) pojjat & (tytöt) juoksee siellä henkihieverissä. :)

Kytis wrote:


Yhdyn(tä)! Välillä kasvoi tatti ylimaalliseksi, mutta kaiken kaikkiaan oli ihan nastaa. SP:n, kaupunkijääkärin ja pasikuskin hommissa riitti Santiksen saharassakin mielenkiintoa. Ja aika kultaa muistot! Kertauskutsua odotellessa..

Lug3r wrote:


Mutta ai ai mikä näky onkaan juosta niiden naisten perässä etenkin kun osa oli ihan hiestä märkiä :)

K-System wrote:



(<3_<3) nice :D

1/03 ASTM. Itelle jäi ihan hyvä fiilis kun olin kuskina parolassa niin näki eri aselajien touhua leireillä. Eli TJ 362 on takana joista noin 120 metsäaamua(pisin metsäleiri putki 7 1/2 vkoa). Kyllä välillä hajotti täytyy myöntää!

Sanoin lihoom jollai tarkoitan lihomista en painon nousua

Vapahtaja vapahti vapautuksella.
Sääli, jäi väliin kaikki iloiset metsäretket ja makkaranpaistohetket.
- E.Leino

Kajaani 3.jk

K-System wrote:


Siis joskus viimevuosituhannella tuli retkeiltyä 11 kuukautta sodankylän metsissä (*.@%&* siellä mitään metsää ole.. pelkkää suota *"#'.*%¤)

Sinne me sitten saimme niitä 'henkilöitä' (kai ensimmäisenä joukko-osastona) kun itsellä oli jo kulmaraudat hihassa (saimme myös ensimmäisinä kurkkusalaatin lomapuvuksi)

Ja ihan vaan oli pakko sanoa että vaikka jarru oli pettänyt aikoja sitten niin ettei yläpunkasta pystynyt kiipeämään alas ennenkuin nahkaremmillä (älkää hukatko niitä.. ne on kalliita) oli piessyt aamuheijarin alas ja keittolan tätien naulakossa roikkuvat esiliinatkin alkoi himottamaan oli ne varushenkilöt sellaisia ilmestyksiä että jos olisi viimeisinä ihmisinä maapallolla henkiin jääty me, olisi vain voinut todeta että pitkään se ihmiskunta kestikin...

Jos niiden hikistä takaosastoa olisi marssilla joutunut katselemaan olisi siinä ollut lähellä ettei muuta kun kanervanvarrella silmiä päästä kaivamaan..

-

asd