Seuraavana vuorossa kiekko.tk:n joululahja rakkaalta ystävältänne höndeltä. hönden Baloo (lausutaan ”hönden paluu”) on siis samanlainen huulikarhu, mikä Mowglilla oli kaverina. Tähän tarinaan se ei kuitenkaan liity mitenkään, sillä eläimen huulikarhu arvo sana on vain 6½, enkä omista sellaista.

Ajattelin kirjoittaa jouluisan tervehdyksen, sillä viimeisimmästä foorumikirjoituksestani on jo aikaa. Tämä johtuu siitä, että en hyväksy joukon oikeusjärjestelmää ja olen ollut kansalaistottelematon. Minut on siis virallisesti karkoitettu foorumeilta maanpakoon. Olen kuitenkin pakoillut tätä rangaistusta maanalaisissa katakombeissa jo neljä vuotta, enkä usko, että minua koskaan löydetään. Ehkä joku kaunis päivä saan vielä takaisin kansalaisoikeuteni ykkösnikilleni…

Tämänkertainen joulutarinani liittyy vallankumouksen alkuvaiheisiin ja on tyylilajiltaan historiallinen romaani. Se kertoo kiekko.tk:n vähittäisestä konstitutionalisoitumisesta ja miehisten falloksien ylläpitämistä diskurssien rakentamista epäoikeudenmukaisista valtarakenteista, jotka alistavat essentiaalisia feministejä. Kiekko.tk:n kuuluisia essentiaalifeministejä ovat mm. hönde, Joonan, Hulkster, lindroos, RikuHahl ja listaa voisi jatkaa ikuisuuksiin saakka.

Tarina alkaa siitä, kun 13. helmikuuta –liike hyppäsi banaanilaivoihin ja lähti purjehtimaan Tampereelta Jyväskylään aikeenaan muuttaa diskursiivisesti syntyneet epäoikeudenmukaiset valtarakenteet ja siirtää joukon diktatuuri puolipresidentiaaliseksi demokratiaksi, jonka presidenttinä olisi jouko ja pääministerinä olisi hönde. Joukkoon kuului hurjia sotilaita, kuten hönde, mutta myös velttoja kakkahousuja, kuten Joonan, Hulkster, lindroos ja RikuHahl. Puolimatkassa, noin Oripään kohdalla, jouduimme väijytykseen; joku oli kavaltanut meidät! Kymmenen miehen joukosta vain visii yllämainittua jäivät henkiin. Onnistuimme pakenemaan vuoristoille, josta kiekko.tk:n moderaattorit eivät meitä enää löytäneet. Pelastuimme!

Ensi töiksemme laitoimme Joonanin käsirautoihin, sillä meitä oli jo pitkään ärsyttänyt hänen jatkuva inttämisensä, että Oripää on muka väärässä suunnassa, jos lähdetään Tampereelta Jyväskylään. Jouduimme kuitenkin n. 15min jälkeen vapauttamaan hänet, sillä kukaan RikuHahlin kengännauhat aukesivat ja Joonan oli ainut, joka oli oppinut sitomaan niitä.

Kuin Fidel ja Ernesto – minä ja Joonan johdimme hurjaa joukkoamme kaameaan sissisotaan kiekko.tk:n moderaattoritiimiä vastaan Sierra Maestran vuoristoisella seudulla. Ikävä kyllä kansa ei ollut puolellamme, kuten 1950-luvun Kuubassa ja joukon hallituksen legitimiteetti oli korkeammalla tasolla kuin Fulgencio Batistan. Olimme odottaneet, että saamme koko kansan tuen puolellemme, mutta toisin kävi. Jatkuvat foorumilla saadut miinukset riivasivat joukkoamme, eikä yhteishenkeä parantanut ainakaan se, että Joonan kirjoitti vain asiaviestejä ja leveili jatkuvasti foorumplussillaan.

Tuntui, että koko kansa oli sissisotaamme vastaan ja myöhemmin ymmärsimme, että niin se olikin! Mistä tämä johtui? Ehkä ketään ei kiinnostanut lukea 12-vuotiaiden henkisesti jälkeenjääneiden separeiden floodausta foorumeille? Olimme kuitenkin 12-vuotiaita henkisesti jälkeenjääneitä separeita – ja olemme vieläkin – emmekä ymmärtäneet mihin tämä voisi johtaa.

Oli kaunis ja valoisa päivä ja tunsimme auringon hellivän vauvamaisen pehmeitä poskiamme. Jokainen meistä tiesi, että tämä päivä tulisi olemaan meille voitollinen – paitsi Joonan, joka väitti jatkuvasti, ettei meillä ole mitään mahdollisuutta voittaa. Sidoimme hänet taas käsirautoihin, kunnes tajusimme, ettei meillä ole nelisteen mitään mahdollisuutta ja lindroosin kengännauhat olivat auki. Hyökkäsimme sumun läpi tavoitteenamme saavuttaa sillanpääasema yleisessä keskustelussa. Tarkoitus oli lähestyä vanhoja monoliittisen kokoisia topiceja asiaviestein ja tiukentaa linjaa terävillä vastahyökkäyksillä ja hönden avaamilla topiceilla. Tuloksena oli surkea fiasko ja suurin osa meistä bannattiin. hönde sai johtajana suurimman rangaistuksen: ikuiset foorumbannit!

Tämän vuoksi kirjoitustahtini on hidastunut. Moderaattoritiimin pidätettyä minut käytin vanhaa kikkaa ja avasin heidän kengännauhansa. Tiesin, että jouko oli ainut, joka osasi ne sitoa, eikä hän ollut lähettyvillä. Pääsin hyppäämään ensimmäiseen kaivoon ja siitä lähtien olen harhaillut katakombeissa, jonne tieni lopulta vei. Olen vuodesta 2008 syönyt pelkkiä rottia ja lämmittänyt itseäni muiden jätöksillä, mutta tiedän, että vielä jonain päivänä saan kirjoitusoikeuteni takaisin ja pääsen toteuttamaan perustuslain takaamia vapausoikeuksiani.

Tämä tarina oli täyttä soopaa, mutta jos joku jaksoi lukea sen loppuun saakka ja ihmetteli, että mikä tämän tarinan pointti oli niin pyydän anteeksi. Hyvää joulua kaikille!

hönde vapaaks!!!

Vieläks on kakkuu jäljel?

ok hönde baloo vaa