Eräänä lämpimänä kesäkuun päivänä olin kalassa serkkuni kanssa, kun yhtäkkiä tuulenpuuska lennätti kalastajankotsani yli laidan. Kurotin kiroillen nostamaan kotsaani vedestä, kunnes näin hänet, kiekon kovimman pelaajan ikinä. Siinä järvenpohjassahan se paskiainen tuijotti suurilla mulkosilmillään ja harvinaisen rumalla naamalla(joka muistutti hieman ruoskittua per*että) suoraan silmiini, erityisen jäätävällä katseella. Jätin suosiolla kotsani järveen ja kusi sukassa soudin takasin rantaan niin kovaa, että toinen airokin meni tuhannen vi**iksi. Tämän jälkeen olin 2 vuotta pelosta mykkänä ja puolihalvaantuneena, ja nään tästä apinamiehestä vieläkin painajaisia. En ole sen koommin järvelle uskaltautunut. Oli se sen verran jäätävän kova kaveri. Mutta näimpähän sentään kiekon kovimman ilmielävänä.

Näin tämän kyseisen kovanaaman kerran myös perhealbumissani :S Aika pelottavaa..

Että sellasta tällä kertaa.